Instagram

Pihlajavesi

Kuvassa Kalle Ahola autoineen Pihlajavedellä. Kalle Ahola jakoi autollaan postia ja toimi "linja-autona" tai taksina. Kuva: Pihlajaveden kotiseutumuseon arkisto. Kuvaaja: Eenok Lahti

YLEISTÄ TIETOA PIHLAJAVEDESTÄ


Aiemmin itsenäisenä kuntana toiminut Pihlajavesi liitettiin Keuruun kuntaan vuonna 1969. Vakituisia asukkaita kylällä on reilut 500. Kesäisin Pihlajaveden asukasluku kasvaa mökkeilijöiden ansiosta ja kylä onkin suosittu kesänviettopaikka.

Alueella on tarjolla ainakin pankki- ja kirjastopalveluja ja kesäisin Pihlajaveden Nuorisoseurantalolla toimii baari. Samaisella Nuorisoseurantalolla järjestetään kesäisin tansseja, esimerkiksi heinäkuussa Hattutemppu-markkinatapahtuman yhteydessä. Monipuolisia palveluja on tarjolla Karansalmen kylätalolla, joka sijaitsee Ähtärintien varrella. Palveluista voisi mainita kyläkaupan, kahvilapalvelut, kampaamopalvelut ja Internetin. Kylätalon idea on toimia monitoimitalona, josta vierailija saa lähes kaiken tarvitsemansa.

Pihlajavedellä toimii aktiivinen vapaapalokunta (VPK) sekä näytelmäpiiri, joka talven aikana harjoittelee näytelmän kesäksi esityskuntoon. Näytelmä esitetään muutaman kerran kesässä eri tapahtumien yhteydessä. Kylällä julkaistaan Aisapuu -lehteä, jossa kerrotaan kylän kuulumisia ja muistellaan menneitä. Toimittajina ovat kylän omat "kynäniekat".


PIHLAJAVEDEN ERÄMAAKIRKKO

K14 25
Pihlajaveden vanhan kirkon siivoustalkoiden osanottajia 1930-luvulla.
Pihlajaveden erämaakirkon siivoustalkoiden osanottajia 1930-luvulla.
Kuva: Pihlajaveden Kotiseutumuseon arkisto. Kuvaaja: Eenok Lahti.

Erämaakirkko rakennettiin kyläläisten aloitteesta ja toimesta salaa keskellä metsää vuonna 1780. Salaa siksi, että lupa oli annettu ainoastaan saarnahuoneen rakentamiselle. Kirkon suunnittelijana toimi kirkonrakentaja Matti Åkerblom, joka Erämaakirkon lisäksi on johtanut mm. Kuoreveden ja Ruoveden kirkkojen rakentamista.

Kirkko alkoi käydä liian pieneksi kasvavalle seurakunnalla ja vuonna 1844 kirkko sai tuomion vt. lääninrovasti Edvard Bergenheimin tekemässä tarkastuksessa mm. liian pieneksi ja huonosti salvotuksi. Rovasti vaati seurakuntalaisia aloittamaan uuden kirkon rakennuksen, pihlajaveteläiset eivät ajatukselle oikein lämmenneet. Senaatin talousosasto vahvisti kuitenkin vuonna 1850 päätöksen, jonka mukaan oli kuuden vuoden kuluessa rakennettava uusi puukirkko paikkakunnalle, jotwn 1850-luvulta eteenpäin vanhaa kirkkoa ei enää kunnostettu.

Vanhan kirkon hirsiä haviteltiin myös uuden (rakennettavan) kirkon rakennusaineeksi, tilanteeseen puuttui Keuruun kirkkoherra F.H. Bergroth ja hän toivoi kirkon säilyttämistä muistomerkkinä Pihlajaveden ensimmäisestä kirkosta. Tästä johtuen kirkon seinät ja vesikatto jäivät paikoilleen ja rakennusmateriaaliksi kelpaava tavara otettiin vain sisäpuolelta. Kirkon sisustuksen purkaminen aloitettiin keväällä 1870.

Autioitunut kirkko sai arvokkaan vieraan kesällä 1900, sillä taidemaalari Axel Gallén pysähtyi polkupyörämatkallaan pyörärikon vuoksi Pihlajavedelle ja teki muutaman piirroksen erämaakirkosta omaan luonnoskirjaansa. Hän ihastui vanhaan kirkkoon ja arvosteli seurakunnan uutta kirkkoa laatimassaan pakinassa, joka julkaistiin Sunnuntai-lehdessä.

Kirkosta tehtiin useita ostotarjouksia 1900-luvun alussa, kuitenkin aina jokin pelasti kirkon myymiseltä ja purkamiselta rakennustarvikkeiksi tms. Kirkon kohtalo herätti huomiota myös paikkakunnan ulkopuolella. 1920-luvulla Helsingin Sanomissa oli Tiituksen (K.I. Kivinen) pakina, jossa hän arvosteli sitä, että tarvitessaan rahaa, pihlajaveteläiset ovat valmiita myymään kirkkonsa tai muutenkin käyttämään sitä hyväkseen, mm. rakennusmateriaalin hankinnassa.


K14 24Ehkä osittain melko laajan ulkopuolisen huomion vuoksi, Pihlajaveden vanhaa kirkkoa alettiin vuonna 1923 korjata tekemällä rikkinäisten ikkunoiden tilalle uudet. Siitä alkoi kirkon kunnostus ja vuonna 1931 tehtiin tarkastus, jossa todettiin kunnostuksen onnistuneen hyvin. Kirkkoa on vuosien mittaan kunnostettu ja vuonna 1996 aloitettiin vesikaton kokonaisuudistus.

Nykyisin kirkko on varsinkin kesäisin suosittu vihkikirkko ja se houkuttelee vierailijoita ihastelemaan ainutlaatuisuuttaan.

Erityistä kirkossa on sen syrjäinen sijainti synkän kuusikon keskellä. Lisäksi kirkkoon liittyy paljon tarinoita, jotka ovat eläneet sukupolvelta toiselle. Tarinat liittyvät mm. rakentamisvaiheeseen ja siihen aikaan, kun kirkko oli käyttämättömänä. Kävijöitä hämmästyttää myös kirkon seinässä olevat ihmisvarjot, jotka muistuttavat aiemmista vierailijoista.

Lue lisää Pihlajaveden erämaakirkosta Avoin museo -sivuilta
Pihlajaveden kappelin entisen papin Jarmo Paanasen artikkeli erämaakirkosta

Ajo-ohje Pihlajaveden erämaakirkolle

Pihlajaveden vanhan kirkon tornin korjausta 1930-luvulla.
Kuvassa ylhäältä: Eenok Lahti, Toivo Saarinen ja Otto Kortemäki.
Kuva: Pihlajaveden Kotiseutumuseon arkisto.


VIRRANSILTA


Virransilta sijaitsee lähellä Pihlajaveden erämaakirkkoa, joten sinne on mukava mennä käymään samalla kertaa, kun vierailee Erämaakirkossa. Virransillalla voi nauttia virtaavasta vedestä ja luonnon rauhasta. Virransilta tarjoaa matkailijalle myös mahdollisuuden nauttia eväitä, paistaa esim. makkaraa ja yöpyä luonnon helmassa paikalle rakennetussa laavussa. Aiemmin Virransillalla on järjestetty tansseja, mm. kuutamotanssit elokuussa, mutta nykyisin paikka palvelee lähinnä matkailijaa tarjoten levähdyspaikan.


UUSI KIRKKO


Pihlajaveden uuden kirkon suunnittelijana pidetään Ludvig Isak Lindqvistia, vaikka se rakennettiinkin vahvistetuista piirustuksista poiketen. Kirkon rakentajana piti alun perin toimia Johan Grönlund, katovuosien vaikeat ajat ja erimielisyydet palkasta johtivat siihen, että uudeksi rakentajaksi palkattiin Henrik Kuorikoski. Rakentaminen ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, sillä kirkon perustukset eivät olleet tarpeeksi syvällä maassa, routarajan alapuolella. Rakennustyön lopullinen hyväksyminen edellytti perustusten syventämistä, saarnastuolin ja alttarilaitteen uusimista ja sisäkaton maalaamista. Hyväksyvä lopputarkastus pidettiin 29.7.1871.

Uusi kirkko sijaitsee Kolehmanmäellä, Kirkkotien päässä. Uuden kirkon lämmitystä ja lämmönpitävyyttä parannettiin vuonna 1907 tehdyn kunnostuksen yhteydessä. Sähköt kirkkoon saatiin 1950-luvun alussa, arkkitehti Olavi Kanteleen laadittua sähköistyssuunnitelman.

Nykyisin uusi kirkko on käytössä pääosin kesäaikaan, talvisin jumalanpalvelukset järjestetään Koipikankaalla, hautausmaan vieressä sijaitsevassa seurakuntatalossa.

Lue lisää Pihlajaveden uudesta kirkosta

K14 5Kuvassa vasemmalta Erkki Tuomi, suntio Anselm Nieminen, kirkkoherra Väinö Suojamaa ja kanttori Edmund Ylenius. Kuva otettu Pihlajaveden uuden kirkon alttaritaulun edessä 1920-luvulla.

Kuva: PIhlajaveden Kotiseutumuseon arkisto. Kuvaaja: Eenok Lahti






PIHLAJAVEDEN KOTISEUTUMUSEO


Kotiseutumuseo sijaitsee Koipikankaantielle, reilun 5 km:n päässä Pihlajaveden asemalta. Museon pihapiirissä on yhdeksän rakennusta, joissa jokaisessa on esillä esineitä menneiltä ajoilta.

Ajo-ohje Pihlajaveden kotiseutumuseolle

Lue lisää Pihlajaveden kotiseutumuseosta


HAUTAUSMAAT


Ennen oman hautausmaan rakentamista vainajat kuljetettiin Keuruulle 1600- ja 1700-luvuilla, tätäkin aiemmin jopa Ruovedelle asti. Vanhimmat hautapaikat ovat Pimeäsaaren kaakkoispäässä sekä keskellä. Näiden hautojen alkuperäaikaa ei tarkkaan tiedetä. Vainajia on haudattu jonkin verran myös Pihlajaveden vanhan kirkon lattian alle, kuten on tehty esimerkiksi Keuruun vanhassa kirkossa. Erämaakirkon ympärillä oli hautausmaa, joka kuitenkaan ei ollut paras mahdollinen hautapaikka vetisen maaperänsä vuoksi. Vaikka paikka ei ollutkaan kovin hyvä, on viimeisimmät hautaukset sinne tehty 1900-luvun alussa.

Vanha hautausmaa


Vanha hautausmaa sijaitsee Könttärin (Kolehman) alueella. Vanhan hautausmaan alue saatiin lahjoituksena vuonna 1871 Rekolan isännältä, Herman Rekolalta. Kymmenen vuotta myöhemmin maa-alue huomattiin liian kiviseksi ja niinpä sinne lisättiin maata vuosina 1883 ja 1889 ja saatiin senaatilta lupa jatkaa hautausmaan käyttöä.

Koska hautausmaan maaperä oli hankala kaivaa, on hautapaikkoja sijoiteltu hajanaisesti. Hautapaikkojen löytämistä vaikeuttaa myös se, että useimmat puiset ja rautaiset ristit eivät ole säilyneet tunnistettavina.

Tyypillistä vanhassa hautausmaassa on sen metsänläheisyys. Hautojen päälle annetaan kasvaa ruohoa ja luonnon omia niittykukkia ei hävitetä, vaan paikasta halutaan antaa mahdollisimman luonnonmukainen kuva. Tässä on onnituttu hyvin, sillä hautausmaata ympäröi kuusikko ja niittykukat antavat rehevän vaikutelman. Hautausmaalle tullaan kiviaidan lautaportista sisään.

Uusi hautausmaa


Ensimmäiset vainajat haudattiin uudelle hautausmaalle vuonna 1930, vaikka kuvernööri oli määrännyt Koipikankaan kolerahautausmaaksi jo 1830-luvulla. Hautausmaan keskeisellä paikalla on sankarivainajien haudat ja muistomerkki, jolle itsenäisyyspäivänä viedään seppele vainajien muistoksi. Jouluaattoisin pihlajavetiset miehet seisovat kunniavartiossa muistomerkin luona iltapäivästä iltamyöhään.

Hautausmaalla sijaitsee myös pieni kappeli, jossa toimitetaan mm. vainajien siunaaminen ja jouluaattoisin hartaus.


MUISTOMERKKEJÄ PIHLAJAVEDELLÄ


Matti Raiviontiellä sijaitsevan Ison-Ahon talon seinästä löytyy Pihlajaveden menestyksekkäimmän urheilijan, Matti Raivion muistolaatta. Matti Raivio oli hiihtäjä ja voitti vuonna 1926 Salpausselän kisoissa 30 km:n ja 50 km:n maailmanmestaruudet.

Virtaintieltä löytyy kunnallisneuvos Niilo Lamminmäen muistolaatta. Muistolaatta löytyy hänen synnyinkotinsa paikkeilta.

Pihlajaveden erämaakirkon kirkkotarhassa on nälkävuosien muistokivi, joka asetettiin sinne vuonna 1985. Muistomerkki on harmaata luonnonkiveä, johon on kiinnitettymusta graniittilaatta ja siinä teksti: "1862-1867 / Nälkään kuolleiden muistolle / Pihlajaveden seurakunta".

Pihlajaveden uudella hautausmaalla Koipikankaalla on jo edelläkin mainittu sankaripatsas, vuosien 1939-1940 ja 1941-1944 sankarivainajien muistoksi. Se paljastettiin itsenäisyyspäivänä 1949. Muistomerkki on tehty Keski-Suomen mustasta graniitista ja korkeudeltaan 3,3 metriä. Muistomerkin vierellä on 110 sankarivainajan haudat.
Lue lisää muistomerkeistä ja julkisista veistoksista Keuruulla.

Uuden kirkon kirkkotarhassa on vuoden 1918 kansalaissodan sankaripatsas, joka on Vehmaan punaista graniittia. Siinä on Satakunnan karhu, vapaudenristi ja kahden kaatuneen nimet sekä teksti: "Kaaduitte puolesta maanne vapauden".

TARINOITA PIHLAJAVEDELTÄ JA SEN ASUKKAISTA

K14 15

Pihlajavetiset Miina ja Jussi, Korpijärvi.
Kuva: PIhlajaveden Kotiseutumuseon arkisto. Kuvaaja: Eenok Lahti

Hömppä-Aapo


Ehkä kuuluisin Pihlajaveden asukkaista oli Hömppä-Aapo, joka syntyi vuonna 1860 ja kuoli hukkumalla Pihlaisselkään syksyllä 1934. Hän oli ns. kylähullu, joka kierteli Pihlajavedellä talosta toiseen viipyen päivän tai kaksi. Mukanaan hän toi tarinoita ja väriä talon elämään. Eräs kuuluisimmista tarinoista Hömppä-Aapoon liittyen oli se, kun hän pelotti autiosta, käyttämättömäksi jääneestä Erämaakirkosta pois miehet, jotka pelasivat korttia rahasta. Miehet pelästyivät ensinnäkin Aapon ulkoista olemusta: resuiset ja likaiset vaatteet ja partaiset kasvot. Lisäksi paikan huomioon ottaen miehet ajattelivat saaneensa varoituksen jostakin/joltakin. Niinpä Aapolle jäi miesten pelirahat, joita kukaan ei tullut peräämään takaisin.

Hautakumpu


Vanhan kirkon rakentamisvaiheessa kirkon katolla työskennellyt mies putosi sieltä alas ja kuoli. Hänet haudattiin kirkon pääoven eteen, oikealle puolelle. Kerrotaan, että siunausta toimittanut pappi sanoi, ettei hautakumpu koskaan laskeutuisi. Kävijä voi nykyäänkin itse todeta kohouman kirkon oven edessä.


Ihmisvarjot


Vanhan kirkon yhdellä seinällä on selvät ihmisvarjot. Niitä on ihmetelty ja pohdittu, mistä ne ovat seinään tulleet. Totuus kai lienee se, että ihmisten tullessa talvisin kirkkoon pitkänkin matkan takaa ja he olivat kylmissään. Lämmikkeeksi kirkon edustalle sytytettiin nuotio, jonka ääressä ihmiset saivat lämmitellä ennen kirkkoon menemistä (jossa ei ollut minkäänlaista lämmitystä). Kirkossa väkeä oli paljon, joten piti istua tiiviisti, kylki kyljessä ja seinään nojaten. Ruumiinlämmön ja kosteuden yhteisvaikutuksen arvellaan olleen sellainen, että jäljet ihmishahmoista ovat seinään jääneet.

Akseli Gallen-Kallelan runo Erämaakirkosta


Taiteilija Akseli Gallen-Kallela vieraili Pihlajavedellä vuonna 1900. Hän oli liikkeellä polkupyörällään, johon tuli jokin vika ja uudet osat oli tilattava Helsingistä asti. Tämän vuoksi hänen oli pysähdyttävä joksikin aikaa Pihlajavedelle. Käynnistään Pihlajaveden vanhassa kirkossa Gallen-Kallela kirjoitti humoristisen pakinan "Pönttöputaasta", jolla hän siis tarkoitti Pihlajavettä. Pakinassaan hän arvosteli mm. Pihlajaveden uutta kirkkoa "kirkkohökkeliksi". Vanhaan kirkkoon hän ihastui ja luonnehti sitä mm. "jyrkkäharjaksi taideteokseksi". Käynnistä Pihlajaveden erämaakirkossa syntyi myös runo, jonka alkuperäkielenä oli ruotsi:


Autiolla nummella
puinen kirkko
vuosikymmenten hylkäämä.
Sammal peittää jo pohjan, harjaa,
ovi avoimena huokaa.
On taotut saranat ja vanha lukko,
vaapukat portaanpielessä kypsyy.
Hongat pihamaata vartioivat,
on avautunut metsän syli.
Asehuoneessa jalkapuu kolmen miehen
ja syntipalli nurkan pimennossa,
ammottaa lattian tilalla aukko,
ja rappuja vailla
riippuu pyhä saarnastuoli
kyhmyisten juurakoiden varassa.
Alttarinpaikalle siihen -
vuossatain takaa juurtuneena
- männynkanto.
Sakastissa kirjoituspulpetti
puisine kynttilänjalkoineen.
Läpi seinän reikä
ja siitä ränni
virtsakouruna käytetty.
Oven rautasäppi
kuin hede jatkuu
alas sydämenmuotoiseen nuppuun asti.

Akseli Gallen-Kallela

K14 2

Poikien käsityön opetusta Sällin koululla 1920-luvulla. Pojilla vasemmalla ja oikealla käsissään höylät, 3. oikealta suorakulma. Veiston opettajana Eenok Lahti.
Kuva: Pihlajaveden Kotiseutumuseon arkisto

K14 4
Kalevalan 100-vuotisjuhla Sällin koululla Pihlajavedellä vuonna 1935. Opettaja Iida Vuorela oppilaineen.
Kuva: Pihlajaveden kotiseutumuseon arkisto. Kuvaaja: Eenok Lahti. 

K22 3
Käsityötunnilla
Kuva: Pihlajaveden kotiseutumuseon arkisto.


K20 142
Pihlajaveden aseman kansakoulun oppilaat koulunsa edustalla. Oikealla opettaja Heikki Jartti. Kuva otettu noin 1910. Kuva: Pihlajaveden kotiseutumuseon arkisto.


K14 18
Lauri Jutila ja Kalle Ala-kankimäki ja hevoset 1930-luvulla.
Kuva: Pihlajaveden Kotiseutumuseon arkisto. Kuvaaja: Eenok Lahti.


K14 20Keski-Suomen Osuusliikkeen myymälä Pihlajaveden Valkeajärvellä. Portailla liikkeen myyjä. Kaupan seinustaan nojaa reki.

Kuva otettu 1930-luvulla.
Kuva: Pihlajaveden Kotiseutumuseon arkisto.
Kuvaaja: Eenok Lahti.














K14 21

Valkeajärven Osuusliikkeen myymälä sisältä. Tiskin takana myyjä punnitsemassa jauhoja (tms.) Kuva otettu 1930-luvulla.
Kuva: Pihlajaveden kotiseutumuseon arkisto. Kuvaaja: Eenok Lahti.


Pihlajavesi-sivun tekstit: Sari Kaakkomäki


Lähteet:

Kuvat ja kuvatiedot: Pihlajaveden kotiseutumuseon arkisto.

Aisapuu Joulu/1993
Aisapuu 2/1994
Aisapuu Joulu /1994
Suomen kirkot: Keuruun ja Pihlajaveden kirkot, 1998. Toim. Marja Terttu Knapas, julkaisija Museovirasto, Helsinki.
V. I. Suominen, Pihlajaveden seurakunnan historia, 1931. Osakeyhtiö Kuopion uusi kirjapaino, Kuopio.