Haapamäen Wanhan historiaa
Haapamäelle perustettiin Keuruun ensimmäinen yhteiskoulu vuonna 1907. Aluksi koulu toimi kansakoulun tiloissa. Arkkitehtuuriltaan jugend-vaikutteinen yhteiskoulurakennus valmistui vuonna 1909 Väinölänmäelle. Rakennus toimi koulukäytössä vuoteen 1966 asti. Sen jälkeen se jäi kylmilleen toimien lähinnä varastotilana, kunnes 1980-luvun lopussa sitä alettiin korjata. Nykyään rakennusta ja sen perinteitä vaalii Haapamäen Yhteiskoulun perinneyhdistys.
Haapamäen maakirjakylä kehittyi rautatieläiskyläksi, kun Vaasan rata avattiin liikenteelle 1883. Siellä sijaitsi Keuruun ainoa asema, Keuru. Haapamäestä tuli risteysasema Jyväskylän radan rakentamisen myötä vuonna 1897. Porin radan rakentaminen 1930-luvulla lisäsi kylän merkitystä tehden siitä neljän radan risteysaseman.
Haapamäen kehitys jatkui pommituksien varjostaman sota-ajan jälkeen. Asema oli rautatieläiskylän sydän ja tärkein kohtaamispaikka. Vasta höyryveturikauden päättyminen, autoistuminen sekä Parkanon ja Jämsän oikoratojen valmistuminen 1970-luvulla muuttivat Haapamäen kehityksen suuntaa taantuvaksi.
Rautatieläisyys elää Haapamäen miljöössä ja arkkitehtuurissa. Veturitalli, vesitorni, asema, ratapiha ja Asematien varren rautatieläisten asunnot muodostavat valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristökokonaisuuden. Haapamäen Höyryveturipuisto ja Haapamäen Museoveturiyhdistys ry Veturitallilla esittelevät juuri niitä höyryveturityyppejä, joita Haapamäellä sen kultakautena liikkui.
Keuruun museo järjestää yhteistyössä Haapamäen Yhteiskoulun Perinneyhdistyksen, taiteilijoiden ja muiden yhteisöjen kanssa kesänäyttelytoimintaa kulttuurihistoriallisesti merkittävällä Haapamäen vanhalla yhteiskoululla. Pyrkimys on tuoda esille uutta taidetta ja edesauttaa rakennuksen säilyttämistä ja haapamäkeläisen kulttuuriperinnön vaalimista. Vuonna 2009 koulurakennus täytti 100 vuotta. Tila soveltuu erinomaisesti kulttuurihistoriallisten ja taidenäyttelyiden järjestämiseen kesäisin.
Wanhan kesä 2018:
1.-31.7.2018
Veijo Kangasmäki
